Lapsi ja kriisi

Surevan lapsen kohtaaville  

  • Lapsi saattaa reagoida lähiomaisen poismenoon eri tavoin esim. vetäytyvyydellä, pelolla, ripustautuvuudella, levottomuudella, ärtymyksellä, vihalla, levottomalla unella ja ruokahalun heikentymisellä. Lapset reagoivat eri tavoin mm. iästä, kehitystasosta ja persoonasta riippuen.
  • Anna lapselle huolenpitoa ja turvaa. Kehokontakti ja läheisyys ovat lapselle hyväksi. Osoita, että lapsi kuuluu perheeseen ja myös esimerkiksi päiväkotiryhmään, ja että häntä tarvitaan.
  • Lapselle on hyväksi, että melko pian läheisen kuoleman jälkeen palataan päivittäisiin rutiineihin. Se luo turvaa.
  • Muista, että leikki on tärkeä kanava lapsen surun käsittelyssä. Myös maalaaminen, piirtäminen ja kirjoittaminen ovat hyviä tapoja työstää surua. Samoin kuin aikuisille, myös lapsille on hyväksi liikkua, mielellään ulkona.
  • Kuuntele lapsen käsitystä traumaattisesta tapahtumasta (ja sen jälkeisistä tapahtumista). Ole avoin kysymyksille.
  • Kuuntele lapsen ajatuksia kuolemasta, hautajaisista ja vainajasta. Lapsen täytyy saada tuntea itsensä osalliseksi.
  • Vahvista myönteisiä muistoja vainajasta. Voit esimerkiksi näyttää kuvia hänestä ja tehdä muistokirjan.
  • Kerro lapselle, että hänen tuntemuksensa ovat normaaleja. Lapsen täytyy kuitenkin saada tietää, ettei hän vaikuttanut kuolemaan (lapsilla on taipumus luulla, että kuolema oli kokonaan tai osittain heidän syytään).
  • Kerro tosiasiat kuolemantapauksesta. Toisinaan on hyvä olla kertomatta kaikkea, mutta sen mitä kerrotaan, tulee perustua asialliseen tietoon. Käytä sanoja, joita lapsi ymmärtää.
  • Lapsen osallistumista hautajaisiin voi valmistella kertomalla siitä, mitä hautajaisissa tapahtuu. Lapsen tulee saada olla turvallisen henkilön läheisyydessä. Lapsi voi laittaa jonkin esineen tai piirustuksen arkkuun tai haudalle.
  • Pidä yhteyttä kouluun/päiväkotiin. Usein lapsi kaipaa huomiota, mahdollisuutta kertoa kokemuksistaan ja näyttää tunteensa.
  • Jos lapsen lähimmät omaiset eivät jaksa tukea ja nähdä lasta tämän surussa, on hyvä jos joku muu lapselle turvallinen henkilö voi olla käytettävissä siihen saakka, kunnes omaiset ovat saaneet kerättyä voimiaan.
  • Älä peitä liikaa omia tunteitasi. 

Lähteet: Marie Fälststam: Att bemöta barn i sorg. C-uppsats. Mitthögskolan ja J. William Worden: Sorgerådgivning och sorgterapi.

Pietarsaaren seudun kriisiryhmä

Viimeksi muokattu 09.05.2018